Käsittelimme toukokuun blogissa konesalien hiilidioksidipäästöjä ja kesäkuun lopulla asiasta uutisoi myös YLE.
Yksinkertaisuudessaan asian ydin on se, että kun joku katsoo kännykällään kissavideota, se synnyttää tietoliikennettä ja aktivoi datakeskuksen eli konesalin jossakin päin maailmaa. Pilvipalvelimia pyörittävät konesalit puolestaan käyttävät valtavasti energiaa, jota menee myös hukkaan muun muassa jäähdytyksessä, osalla enemmän ja osalla vähemmän.
Videon päästöjä on vaikea arvioida
Vaikka tietotekniikka-alan hiilidioksidipäästöt ovat jo jonkin aikaa keikkuneet samoissa lukemissa lentoliikenteen vastaavien kanssa, asia on toistaiseksi nostettu esille vain hyvin pienissä piireissä. Kun yleisen keskustelun intensiteetti on kasvanut, asia on saamassa ansaitsemansa arvon ja palstatilan. On ollutkin ilo huomata, että niin merkittävät mediatalot kuin ministeriötkin ovat heränneet tietotekniikka-alalla jo pitkään tiedostettuun ongelmaan.
Varovaisten arvioiden mukaan jo yli puolet dataliikenteestä on videoiden suoratoistoa. Totta kai jokainen voi kohdallaan miettiä, onko samalla sohvalla istuvien ihmisten mielekästä katsella kahdesta eri laitteesta kahta eri elokuvaa, mutta digitalisaation myötä erilaista dataa liikkuu joka tapauksessa koko ajan enemmän. Yhteiskuntamme toimii tiedon varassa eikä sen siirtely paikasta toiseen tulevaisuudessa ainakaan vähene. Syyllistämisen sijaan tulisikin etsiä laaja-alaisempia ratkaisuja ongelmaan.
Isot pieniä perässä
Isotkin pilvipalvelutoimittajat ovat päättäneet osallistua talkoisiin pienempien toimijoiden viitoittamalla tiellä, mutta työsarkaa riittää ja säästöpotentiaalia on edelleen runsaasti. Uusiutumattomia energialähteitä käytetään edelleen ahkerasti konesalien pyöritykseen (linkki: https://www.zdnet.com/article/microsofts-green-plan-our-data-centers-will-run-on-60-renewable-energy-by-2020/) Päästömäärissä on konesalien kohdalla myös suuria maantieteellisiä eroja johtuen nimenomaan paikallisen sähköntuotannon päästöistä. Intialaisen konesalin päästöt ovat moninkertaiset suomalaiseen vastaavaan verrattuna.
Pilvipalvelun energiatehokkuus ja päästöt olisivatkin erinomaisia lisiä valintakriteeriksi palveluntoimittajien ja yhteistyökumppaneiden valinnassa niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella pilvipalveluntarjoajia kilpailutettaessa. Kustannuksia arvioitaessa euromääräisen hinnan rinnalle voisi helposti lisätä myös hinnan ympäristölle. Sen jälkeen onkin vain kyse kullekin sopivien painokertoimien asettamisesta.
Energiaa säästävät teknologiaratkaisut ja uusiutuvan energian käyttö konesaleissa ovat merkittäviä askeleita kohti ympäristöystävällisempiä pilvipalveluita, jotka eivät nykyteknologian ansiosta maksakaan sen enempää kuin ympäristöä kuormittavammat palvelut.